Ensimmäinen vuoteni yrittäjänä

Perjantaina 5.9. oli yrittäjän päivä. Päivä herätti paljon ajatuksia kuluneesta vuodesta, joka oli yksi elämäni vaikeimmista. Ei yrittämisen, vaan elämän johdosta.

Perustin yritykseni jotakuinkin vuosi sitten. Olin yrityksen perustaessani työttömyyspäivärahalla. Siinä kohtaa yrityksen perustaminen toimi suhteessa työttömyystukeen siten, että ensimmäiset neljä kuukautta yrityksen perustamisesta sain tehdä töitä yrityksen eteen niin, että kukaan ei arvioinut, onko yritystoimintani kokoaikaista vai sivutoimista, ja olinko siis oikeutettu työttömyystukeen vai en. Tuo neljä kuukautta olisi siis ollut oivallista aikaa rakentaa omaa yritystoimintaa. Mutta elämällä oli muita suunnitelmia.

Oman yritykseni perustamisen aikoihin lapsemme aloitti päivähoidon. Tarkoitus oli aloittaa hoito jo aiemmin syksyllä, mutta asiat muuttuivat kaupungin päässä, ja lopulta saimmekin toivomamme hoitopaikan kodin läheltä, mutta paikka vapautui syksyn jo käynnistyttyä. Alku ei ollut hänelle helpoin mahdollinen, koska hän olisi halunnut olla äidin kanssa kotona. Lapsemme on taitava sanomaan ja näyttämään sekä mielipiteensä, että tunteensa, joten hänen mielipiteensä asiasta ei jäänyt millään tavalla epäselväksi. Varsinkaan aamuisin niinä hetkinä, kun sinne hoitoon oli oikeasti lähdettävä. Työvuorojemme vuoksi viennit olivat pääasiassa minun vastuullani. No, päivähoito oli joka tapauksessa aloitettava.

Alkusyksystä äitini oli sairastanut puolisen vuotta keuhkosyöpää, ja olin asennoitunut siihen, että emme esimerkiksi näkisi seuraavaa äitienpäivää enää yhdessä. Alkusyksystä syöpä levisi aivoihin, ja marraskuussa äiti kuoli. Äitini kuoleman jälkeen menetin seuraavien kolmen viikon aikana yllättäen myös kaksi muuta ihmistä.

Lapseni arkea ei helpottanut se, että olin itse rikki ja itkuinen. Kamelinselkäni katkesi lopulta sairasteluista johtuneisiin huonosti nukuttuihin öihin. Ajatus varahoidosta, vieraista aikuisista ja siihen kaikkeen tsemppaamisesta tuntui suorastaan mahdottomalta. Lopulta laitoin kaikki vähemmän tärkeät asiat sivuun ja vietin joulunajan ilman ulkopuolisia velvollisuuksia. Samalla lapsemme sai lomailla päivähoidosta. Olisin voinut hakea sairauslomaa ja sitä kautta säästää työttömyyspäivärahoja, mutta siinä tilanteessa tuntui helpommalta olla vaan kotona ilman ajanvarauksia, tapaamisia ja selittelyä.

Muutaman viikon totaalitauon jälkeen aloitimme arjen uudelleen. Yrittäjyys ei ollut tässä arjessa etusijalla. Etusijalla oli oma jaksamiseni arjessa, ja sitä kautta lapseni päivähoitoarjen tukeminen. Ehdin ja jaksoin kuitenkin tehdä joitain asioita yrittäjyyden eteen. Erityisen tärkeäksi tässä kohtaa tulivat tapaamiset, joissa pääsin verkostoitumaan muiden ihmisten kanssa. Tällaisia olivat esimerkiksi Posintran yrittäjille suunnatut yhteiset, teemoitetut kohtaamiset. Äärimmäisen kiitollinen olen myös vanhalle työkaverille, jonka lähipiiristä löytyi osaaja kotisivujen tekoon.

Kaiken muun keskellä parisuhde jäi huomioimatta, ja kesällä teimme sitten töitä sen eteen. Erilaisten järjestelyjen kautta lapsemmekin sai lomailla melkein kaksi kuukautta päivähoidosta. Kesä tuli meille kaikille tarpeeseen, ja ehdimme onneksi myös nauttia siitä.

Nyt vuosi yrityksen perustamisen jälkeen tuntuu vihdoin siltä, että pääsen vihdoin tekemään töitä yritykseni tulevaisuuden eteen. Arki rullaa uudenlaisella fiiliksellä sekä kotona, että päivähoidossa, ja oma jaksamiseni tuntuu hyvältä. Yrittäjyys on ainakin omalta osaltani paljon muun muassa suunnittelu- ja markkinointityötä. Tämä taustatyö edellyttää sitä, että jaksan keskittyä itsenäiseen tekemiseen niin, ettei ajatukseni harhaile tai aivosumu estä kirkasta ajatuksenkulkua. Tässä kohtaa syksyä odotan innolla hetkiä, jolloin pääsen keskittymään ohjausten lisäksi myös näihin taustatöihin. Nyt siis ensimmäisen yrittäjyysvuoteni jälkeen pääsen tekemään kaikkea sitä, mitä olin ajatellut viime syksynä tekeväni.