Suuntaa ja selkeyttä työelämään

Miten avaisin työnohjausta ja sen mahdollisuuksia teille, jotka ette sitä tunne? Työnohjauksen mahdollisuuksien avaaminen tuntuu vaikealta, koska mahdollisuuksia on niin älyttömän paljon. Toki tässä yhteydessä on myös muistettava se, että meitä työnohjaajia on moneen junaan, ja siitä syytä myös työnohjauksia on monenlaisia. Pohdin alla sitä, miltä työnohjaus voisi näyttää minun toteuttamani ja millaisin keinoin minä vahvistan suuntaa ja selkeyttä.

Konkretia tuo kokemukseni mukaan usein sekä suuntaa, että selkeyttä, ja on siitä syytä yksi tärkeimpiä elementtejä ohjauksissani. Sovimmepa mistä tahansa, viemme keskustelun käytännön tasolle. Mitä esimerkiksi keskustelussa tarkoittaa hyvä asiakaspalvelu tai työkaverin huomioiminen? Jos keskustelu jää tälle tasolle, tulkintoja "hyvästä" ja "huomioimisesta" on todennäköisesti yhtä monta, kuin ryhmässä on osallistujia. Avaamme asioita niin, että oikeasti ymmärrämme, mitä ne tarkoittavat osallistujille. Sen jälkeen voimme edetä sopimaan siitä, mihin osallistujat ovat valmiita sitoutumaan. Sopimusten ja sitoumusten yhteydessä on hyvä muistaa keskustella myös poikkeuksista: mitä tapahtuu, jos joku ei pysykään sovituissa asioissa? Kenen vastuulla on puuttua tilanteeseen ja mitä puuttuminen sitten tarkoittaa?

Yksilöohjauksissa, varsinkin esihenkilöiden ja yrittäjien, rakennamme suuntaa ja selkeyttää muun muassa kalenteroinnin ja priorisoinnin kautta. Näiden kautta esimerkiksi kiireen tuntu on useimmiten hellittänyt; asioille ja niiden valmistelulle on oltava aikansa ja paikkansa, mutta niistä ajoista ja paikoista on myös opeteltava pitämään kiinni. Tämä saattaa tarkoittaa käytännön tasolla esimerkiksi sitä, että ovelle on laitettava "ei saa häiritä"-lappu, kännykkä on laitettava äänettömälle tai tietokoneen sähköposti sellaisiin asetuksiin, että uudet viestin eivät pompsahda silmille. Jos tämä onkin kokonaisuuden vaikein osa, kuten yllättävän usein on, opettelemmekin sitten seuraavaksi muun muassa tilanteen herättämien tunteiden sietämistä. Miksi minun on vaikea olla, jos en olekaan heti saatavilla tai en vastaakaan juuri samalla sekunnilla saapuneisiin viesteihin? Näissä tilanteissa kirjaamme usein ylös myös toimintatapojen hyviä ja huonoja puolia: mitä hyvää saattaisi seurata siitä, että en olekaan koko ajan saatavilla? Mitä hyvää siitä seuraisi minulle, mitä hyvää siitä seuraisi ympärilläni oleville ihmisille?

Toisaalta jollakin toisella arjen rakenteet ovat jo hallinnassa ja toimivat, mutta tuentarve on esimerkiksi oman vireystilan säätelyn tai töiden tauottamisen kanssa. Tällaisissa tilanteissa keskustelemme esimerkiksi siitä, missä tilanteissa ja mihin suuntaa vireystilaa pitäisi säätää, ja mitkä olisivat juuri tälle henkilölle ja hänen työhönsä sopivia keinoja oman vireystilan säätelyyn. Toisaalta aina emme säädä vireystilaa, vaan välillä rakentelemme työtehtäviä vireystilan mukaan. Jos esimerkiksi olet tehokkaimmillasi aamun ensimmäisinä tunteina, miksi et rakentaisi työarkeasi sellaiseksi, että tekisit siinä hetkessä pois tehtävät, jotka sujuvat aktiivisemmassa vireystilassa parhaiten?

Yksi yleinen teema työnohjauksissa on tällä hetkellä epävarmuus ja muutokset. Miten sietää jatkuvaa epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita? Näitä tilanteita taitaa tällä hetkellä olla jokaisella työpaikalla, mutta myös yhteiskunnassa laajemminkin. Tärkeintä tällaisissa hetkissä on oman kokemukseni mukaan aika ja rauha. Tunteille ja ajatuksille pitää olla tilaa ja kiireetöntä aikaa. Työntekijöillä pitää olla lupa sanoa ääneen, mitä ajatuksia epävarmuus ja muutokset heissä herättävät, ja miltä tilanne heistä tuntuu. Tilanne vaatii myös sen hyväksymistä, että emme voi itse vaikuttaa kaikkeen. Näissä yhteyksissä pohdimme, miten työtä voi jatkaa muutoksista ja epävarmuuksista huolimatta. Mihin voimme vaikuttaa? Mihin tällä hetkellä kannattaisi keskittyä? Miten oppisimme olemaan niiden asioiden kanssa, joihin emme voi vaikuttaa? Tämä rauhallinen keskusteluaika ja läsnäolo vaikuttaa jäävän tällä hetkellä talouspaineen ja kiireen jalkoihin. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että kun näille keskusteluille on varattu aikaa ja niille annettaan rauha, kaikki voivat paremmin, ja työnteko muuttuvassa arjessa sujuu paremmin. Nämä keskustelut vapauttavat työntekijöiden energiaa perustyön tekemiseen. Kuulluksi tulemisella on yllättävän iso voima.

Joskus on myös tilanteita, joissa asiat ovat niin solmussa, että ohjattava ei osaa enää itse edes sanoa, mistä pitäisi lähteä liikkeelle. Tällöin lähdemme yhdessä tutkimusmatkalle: etsimme irrallaan olevat langan päät, päätämme, mistä otamme ensiksi kiinni, ja lähdemme siitä sitten liikkeelle. Suunta

kirkastuu matkan varrella asioiden selkiytyessä.

Mitä suunta ja selkeys työelämässä voisivat tarkoitta tällä hetkellä sinulle?